Kyllä täällä tarkenee!

Niin ne lähti – lumet nimittäin täältä Kaijjjaanistakin. Hämmentävää asiasta teki se, että olin itse Hollannissa reissussa (koiriin liittyvää, kuinka ollakaan) kaikki ne viisi päivää, jotka tarvittiin viime talven merkkien häviämiseen.

Koirat kasvaa monissa asioissa hyvinkin omistajiensa näköisiksi. Ne oppivat omistajansa rutiineihin ja tapoihin, ja mukautuvat hyvinkin pitkälle siihen elämään, joka niillä ympärillään on. Meillä esimerkiksi herätyskellolla ei ole merkitystä koirien elämään. Allekirjoittanut elää ensimmäiset kolme hereilläolotuntiaan lähes vegetatiivisessa koomassa, mieluiten kommunikoimatta millään tavalla kenenkään kanssa. Myös lämpötiloihin reagoiminen tuntuu tarttuvan. Itse olen hädintuskin kykenevä minkäänlaiseen aktiiviseen toimintaan lämpötilan kohotessa +20 yläpuolelle, ja jotain samaa on havaittavissa koirissanikin.

Reissuni Alankomaihin piti sisällään hollanninpaimenkoirien MM-kisat, jotka tänä vuonna siis kilpailtiin rodun kotimaassa. Tämä matkatraditio on aikaisempina vuosina pitänyt sisällään vuorokausien matkoja autolastillisen verran koiria mukana. Tällä kertaa kuitenkin siirryimme kohteeseen huomattavasti vaivattomammin ilman koiria ja ilmateitse. Perille päästyämme totesin tämän olleen paras ratkaisu aikoihin. Jossain sivulauseessa saattoi käydä ilmi, etten ole oikein kesäihmisiä. Ja tästä vedimme jo aasinsillan siihen, etteivät koiranikaan oikein ole. Rodenissa kisakentällä lämpötila huiteli jossain +30 tienoilla, ja paahtava ilma seisoi ilman tuulen henkäystäkään.

Koirien lämpötilojen kestossa on huomattavia eroja ei pelkästään rotujen, vaan myös yksilöiden välillä. Toiset palelevat herkästi, toiset kärsivät kuumasta. Täällä koti-Suomessa asiasta tekee haastavan se, että meillä on neljä vuodenaikaa, joiden välissä tapahtuu varsin hurjaa lämpötilojen vaihtelua. Varsinkin kun tullaan tänne pohjoisempaan osaan, niin kesät ovat todellakin sitä mitä luvataan -lyhyitä ja vähälumisia. Kovimmat hellejaksot ovat vaikeampia, kun korkeisiin lämpötiloihin ei koskaan kerkeä tottumaan.

Ottakaa siis rauhassa nämä ensimmäiset hellepäivät koirien kanssa. Lämpöstressi on varsin ikävä ja vaarallinen tila, joka tekee hyvinkin nopeasti pysyvää vahinkoa aikaan. Samoin viimeistään tässä kohtaa täytyy taas muistutella suljetun auton vaarallisuudesta.

Vedet on kuitenkin vielä melkoisen kylmiä. Tyhmimmän omani jouduin raahaamaan joesta ylös, kun se horkassa täristen mutta onnellisena olisi halunnut vain kellua kaipaamassaan avovedessä. Vaan kesä kuivaa minkä kastelee.

X