Palaverin aiheita kahvin ja pullan äärellä

Tulipa tuossa eräänä kauniina kesäpäivänä palaverissa puheenaiheeksi jonkun meikäläisen jalat. Kyllä vain. Ei ne aina puheet itse asiassa pysy, kolmella tällaisella pidättyväisellä ja korrektilla persoonalla. Siinä sitten jokainen tunnustettiin omilta osiltamme, että onhan tässä vuoden aikana vähän tullut massaa. Enkä nyt ollenkaan puhu lihaksesta siitäkin huolimatta, että liikuntaa aivan varmasti saamme työvuoroissa jokainen.

Tutkimuksia on käsittääkseni tehty useampiakin liittyen vuorotyön ja ylipainon korrelaatioon. Itsehän olen koko ikäni tehnyt vuorotyötä hyvinkin vaihtelevilla työajoilla. Tällainen pulkannaru olen aina ollut siitä huolimatta. Mutta niin se vaan on toinenkin pirulainen iskenyt yhtälöön – nimittäin ikä. Sitähän on itseään pitänyt aina kuolemattomana, mutta kun tuossa jokunen aika sitten piti astua kolmenkympin toiselle puolelle (kysyttäessä kuitenkin 25), tuli huomattua, että samalla ei olisi kannattanut lopettaa hyvinkin aktiivista urheiluharrastelua. Eikä se pelkkä ikäkään yksin kaikkea tee. Mutta tosiasia kuitenkin on, että pitkät päivät, lyhyet yöunet, epäsäännöllinen ruokailu ja vuodet yhdessä rasittaa aivan eri tavalla kuin sitä kuolematonta parikymppistä, joka tietysti omassa päässäni olen edelleen.

Minähän en juuri ulkoiselle kuorelle ole koskaan koskaan kumartanut. Ne rapistuu vääjäämättä niin hirsilinnat kuin päivänkakkaratkin. Lumet sulaa joka kesä, ja lehdet putoaa puista syksyllä, mitäpä noita mietiskelemään. Nimesinpä edellisen autonikin Marilyniksi kun sen kultaisiin helmoihin ilmestyi ensimmäiset kauneuspilkut. Kuitenkin on vähän TUNTUNUT siltä, että olo on ollut joskus parempikin. Kun työ eläinten kanssa on aikamääreistä riippumatonta, on totta kai helpoin puuttua isoimpaan haittatekijään, eli siihen mitä mättää roskaluukustaan sisälle. Syvä huokaus tähän väliin, koirien kunnosta on niin helppo pitää huolta, nehän syö sen mitä kuppiin laittaa, eikä yhtään epäterveellistä herkkua enempää, jos niitä ei niille tarjoile.

Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, etteikö edelleen oteta ilolla vastaan meidän ihania asiakkaidemme tuomia suklaaherkkuja. Varsinkin allerkirjoittaneelle ne maistuvat erinomaisesti 😉

X