Nenät töihin

Syysilta alkoi jo hämärtää, kun tassukerho kokoontui jälleen Seppälään. Odotimme innolla mitä tänään tehtäisiin. Nyyti kertoi, että namipalat ovat tänään tarpeen. -Tehdään koirille etsintää tässä Koirakeskuksen ympäristössä.  

Tarkemmin kuvattuna Nyyti tarkoitti ympäristöllä Koirakeskuksen piha-aluetta ja siinä olevaa tyhjää koira-aitausta sekä vieressä olevaa varastorakennusta. Varastossa oli lattioilla kaikenlaisia tavaroita aina lumikolasta ylimäärääsiin hyllyihin ja romppeisiin. Kaikki koirat pääsivät aluksi käymään yksitellen varastorakennuksessa katsomassa ja tutustumassa tähän valottomaan ympäristöön. 

Meitä oli paikalla viisi koirakkoa. Kukin vuorollaan päästiin sitten tosi toimiin. Aluksi harjoiteltiin nenän käyttöä ulkosalla koirien ulkoaitauksen turvallisessa etutilassa, jossa on ympäriinsä verkotettu etukäytävä, j

osta sitten on käynti varsinaisiin koiratarhoihin. Nyyti otti koiran ohjaajalta kasan makupaloja ja vei ne piiloon koiralta sekä ohjaajalta. Sitten tulikin koiran ja ohjaajan yhteistyön vuoro.  

Paolan kanssa mentiin tekemään harjoitusta. Tämä tyttö on maasta nuuhkiva ajokoira ja luonteeltaan vilkas, niin kyllä se makupalojen etsiminen teetätti työtä muiden koirien hajuvanojen sekamelskassa. Voisin kuvitella, että etsintätuntuma oli Paolalla sama kuin, jos joudut teatterissa istumaan jonkun hajuvedellä kyllästetyn ihmisen viereen. Tosin koiran nenäreseptorit ehkä toimivat toisella tavoin. Paolan  nenä oli nyt asemoitu etsimään Nyytin kädestä aluksi nuuhkaistua hajua.  

Etuaitauksessa koira päästettiin etsimään vapaana makupalanykkösiä. Paola mennä viipotti nenä maassa edes takas aitausta. Ohjaajana seurasin kiinnostuneena koiran työskentelyä hämärtyvässä illassa. Sitten yhtä-äkkiä Paola pysähtyi ja ryhtyi rouskuttamaan. – Nyt kehu ihan hirveästi Paolaa, tuossa se kätkö on! Nyyti sanoi minulle innosta puhkuen. – Hyvä tyttö, sillä lailla, hienosti tehty, kehuin koiraani ja silitin sen selkää. Ensimmäinen tehtävärasti suoritettu ja makupalat löydetty!  

 

Toinen tehtävä olikin sitten jo jännempi, kun päästiin varastoon sisälle pimeään tilaan. Minulla oli mukana taskulamppu, jolla valaisin koiran kulkusuuntaa. Paolan nenätyöskentely oli intensiivistä myös pimeässä tilassa. Koira nuuhkutti pitkin lattioita ja välillä sen kuono viisti pitkin hyllynreunaa. Välillä koira pysähtyi edellisen koiran makupalapaikkaan, mutta todettuaan sen tyhjäksi Paola jatkoi tuoreempien hajujen etsintää. Taas koira pysähtyi – kuono kiinni lumikolassa. Pian siitä kohtaa kuului roskutus, kun Paola löysi Nyytin piilottaman makupalakätkön lumikolan reunalta. -Hyvää työtä Paola, minä kehuin vuolaasti koiraani! 

Lopuksi Nyyti kertoi, että etsintätehtävät ovat koiralle todellista työtä ja ohjaajalle helppo keino saada koirasta virta pois. Kuonon käyttäminen ja makupalojen etsiminen kuluttaa runsaasti energiaa. – Toisaalta kotona ei kannata piilottaa makupaloja esim. keittiökaappeihin, sillä niistä saattaa tulla nopeasti hyvin naarmuisia. Mutta jos käytettävissä on autotalli tai liiteri, niin niissä koira saa tarvitsemaansa liikuntaa ja aivoille aktiviteettia makupaloja etsiessään, innosti Nyyti meitä ohjaajia omatoimiseen touhuiluun koiriemme kanssa. 

Näissä harjoituksissa saatiin käyttöön kaikki aistit ja ohjaajan tunteet. Näin me saatiin Tassukerhosta jälleen uutta ajateltavaa ja puuhaa kotitontille!

Bloggarin esittely

Moi, olen koiranomistaja Päevi ja kerron tässä Aisti ja Tunne Oy:n blogissa tapahtumia ja sattumuksia, mitä koirani neiti Paolan kanssa sattuu ja tapahtuu. Blogissa saattaa olla viittauksia oikean elämän tapahtumiin ja ehkäpä joskus tuotesijoitteluakin. Olennaista tässä blogissa on kuitenkin yhteistyö Aisti ja Tunne Oy yrityksen kanssa, joka tukee blogia antamalla siihen kirjoitusaiheita, koska käytämme yrityksen monipuolisia palveluita ja niistä on meillä henkilökohtaisia kokemuksia.

X