Tassukerhossa DOBOilua

Dobolla tarkoitetaan koiran ja ohjaajan kanssa tapahtuvaa ohjattua liikuntaa eritysesti koirille suunniteltujen erikokoisten ovaalinmuotoisten ilmatäytteisten pallojen kanssa. Doboa saavat järjestää vain sertifioidun koulutuksen käyneet ohjaajat. Dobo-tunneille voivat osallistua kaiken kokoiset ja näköiset koirat oman isännän tai emännän kanssa.

 

Dobossa on kyse koiran ja ihmisen yhteisestä liikuntahetkestä, jossa aistit ja tunteet ovat täydessä käytössä. Kyseessä on parhaimmillaan kunnon jumppatuokio niin koiralle kuin sen ohjaajalle. Tunnin aluksi tehdään lämmittelyt kuten muussakin liikunnassa.

Hallissa kävellään aluksi reippaasti ja pidetään koiraan kontaktia namilla. Tämän jälkeen koiran lihaksia lämmitetään esimerkiksi niin, että koira seisoo ohjaajansa jalkojen välissä ja ohjaaja liikuttaa namikättä kuonon edessä aluksi koiran etutassun alaosaan, sitten lapaluun kohdalle ja sitten vielä koiran takaosaa kohti. Näitä toistetaan vaikka kolmesti kummallekin puolelle, niin saadaan koiran rankaa ja lihaksia aktivoitua. Koiraa voi myös opettaa pyörähtämään kokonaan ympäri muutaman kerran.

Dobo-ohjaaja tulee kuvaan mukaan erityisesti kun ovaalit pallot otetaan mukaan treeniin. Hän tietää miten meitä taviksia ohjataan toimimaan koiran kanssa turvallisesti oikein. Tärkeintä tässäkin liikuntamuodossa  on koiran ja sen ohjaajan välinen vuorovaikutus ja sen vahvistaminen. Koska koirilla on yleensä intoa rutkasti, ja emännällä tai isännällä dobo-pallosta ainakin ekalla kerralla kokemusta hyvin niukasti, niin koulutetun ohjaajan neuvoja kannattaa kuunnella.

Niinpä Tassukerhossa löysimme itsemme Paolan kanssa dobotunnilta. Ovaaliin palloon tutustuimme siten, että emäntä istui pallolla ja yritti kierrättää koiraa sen ympäri namilla. Siinähän kävi niin, että naurua pidellen ja pallolla keikkuen toimi saatiin tehtyä yhteen suuntaan ja samaa yrittäen toiseen suuntaan emäntä löytyikin lattialta.

Treeni eteni ja palloa piti yrittää pitää paikoillaan. ”Muistakaa puristaa sitä ovaalia palloa omilla jaloilla niin lujasti, ettei se pääse pyörähtämään!” ohjaaja Nyyti opasti. Minun pakarat ja reidet tärräsivät jo alkuvaiheessa. Houkuttelin Paolaa nostamaan aluksi etutasssut pallolle. Se onnistui helposti. Sitten vedin namikättä itseäni kohti. Nyt koira joutui ponnistamaan itseään jo pallon päälle. Etuset lähestyivät ja takaset nousivat vuorotellen varovasti kumisen pallon päälle.

Nyt emännän reidet joutuivat testiin. Ja hoplaa – siinäpä ruskeaturkkinen luppakorva jo olikin seisomassa pallolla. Viisitoistakiloinen koira ison pallon päällä tärisevin jaloin tavoittelemassa namia kädestä. Samalla piti muistaa puristaa reisillä pallo paikoillaan ja ohjata koiraa käsillä. ”Hienosti, taitava tyttö!” kehuin vuolaasti koiraani. Hetken koira pysyi pallolla ja oli pian taas tukevasti lattialla. Emännän jalat tutisivat enemmän kuin koiran!

Tämä kokemus oli mukava ja aktivoi kummankin, niin koiran kuin sen ohjaajankin aisteja ja tunteita. Tassukerhossa on parasta päästä kokeilemaan uusia juttuja ja löytää sitten uusia mahdollisuuksia koiran kanssa puuhailuun.

 

Bloggarin esittely

Moi, olen koiranomistaja Päevi ja kerron tässä Aisti ja Tunne Oy:n blogissa tapahtumia ja sattumuksia, mitä koirani neiti Paolan kanssa sattuu ja tapahtuu. Blogissa saattaa olla viittauksia oikean elämän tapahtumiin ja ehkäpä joskus tuotesijoitteluakin. Olennaista tässä blogissa on kuitenkin yhteistyö Aisti ja Tunne Oy yrityksen kanssa, joka tukee blogia antamalla siihen kirjoitusaiheita, koska käytämme yrityksen monipuolisia palveluita ja niistä on meillä henkilökohtaisia kokemuksia.

X