Hyppytunnilla

Pääsimme Paolan kanssa Tassukerhossa hyppytunnille. Koiratouhuista kun on puhe, niin kyseessä oli alakoululaisille sopiva agilityn alkeet-tunti.

Meitä oli koko jengi koossa eli kaikki kuusi koirakkoa oli päässyt Tassukerhoon mukaan. Mukavahan se on tulla harjoittelemaan lämpimään sisätilaan, kun illat ovat jo pimeitä ja täällä pohjolassa talven henki puhaltelee jo pihalla. Näin saadaan taas kaikki aistit ja tunteet käyttöön.

Iso sisätila jaettiin kätevästi katosta roikkuvalla paksulla muoviverholla kahtia, niin isot ja pienet koirat saivat harjoitella omankokoistensa kanssa rauhassa. Meille noviiseille tehtiin harjoitteluradaksi kaksi estettä, joiden korkeutta voi säätää sekä tunneli, jonka läpi pitää koiran mennä.

Aluksi harjoiteltiin estepuomin ylitystä. Koira houkuteltiin namilla loikkaamaan esteen yli niin että, ohjaaja kiersi estetolpan ulkokautta. Tämä onnistui tietysti vasta sen jälkeen kun ohjaaja ensin pari kertaa meni itsekin estepuomin yli. Sitten tuli vasta mieleen, että kun kyse on agilitystä, niin tuota se ohjaaja ei muuten hypi esteiden yli. Se on tässä lajissa koiran homma ja ohjaaja vain ohjaa koiraansa! Aika hyvin hoksattu, eikö vain!? Niin ja oppiminen perustuu oivalluksiin!

Hyppytunti sai jatkoa, kun esteet laitettiin rinnakkain ja tehtävänä oli saada koira ohjattua ensin yhden esteen yli ja sitten jouhevasti heti perään toisen puomin yli. Haastavaa tästä teki se, että koiran ohjaajan täytyi kuvitella tanssivansa valssia! Kyllä tässä näköjään ohjaajankin aisteja ja tunteita testataan, kun pitää ohjata ja valssata yhtä aikaa. Tosi hyvää aivotreeniä itselle jos myös koirallekin.

Jos ohjaaja käyttäisi tuota samaa menetelmää, että tekee itse ensin saman suoritteen, kun tessua opetetaan menemään tunnelin läpi, niin saattaisi joko ohjaajan housunpolvet revetä tai tunneli tukkiutua. Tässäpä piti ottaa toisenlainen opetusmenetelmiä käyttöön.

”Teillähän oli kotitehtävänä harjoitella kädellä ohjaamista niin, että koira menee ruokakippoa kohti käden ohjaamana. Tunneliin ohjaamisessa tarvitaan sitä taitoa, kun koira lähetetään tunneliin ja palkinto odottaa sitä vasta toisessa päässä” Nyyti ohjeisti. ”Samaa liikettä eli kädellä ohjaamista tarvitaan agilityssä paljon, kun koiraa viitotaan eteenpäin radalla” Nyyti muistutti.

Sitten vain kokeilemaan Paolan lähettämistä tunneliin. Tunneliputki on haitarinnäköistä putkea, jota saa vedettyä pitemmäksi tai lyhennettyä kätevästi työntämällä. Lisäksi tunnelia voi laittaa mutkalle tai jättää suoraksi. Valitsimme tuon jälkimmäisen ensimmäiseksi harjoitukseksi.

Vein koiran kanssa yhdessä nameja tunnelin toiseen päähän ja sitten kävelimme Paolan kanssa tunnelin vastakkaiseen päähän. Otin koiran jalkojen väliin ja päästin sitten irti samalla suuntaa osoittaen kädellä putkeen. Ekalla kerralla Paola meni hyvin varovasti putkeen ja minä samalla äärimmilleen venyen yritin yltää putken toiseen päähän houkuttelemaan koiraa nameja kohti. No putki oli pelottava ja kun olin venynyt putken rinnalla, niin Paola oli salamana tehnyt täyskäännöksen putken alkupäässä ja ryntäsi nameille putken vastakkaisella puolella. Eipä siinä muuta voinut tehdä, kuin nauraa hekottaa. Noheva tyttö! Ruokaa oli saatava keinolla, millä hyvänsä.

Rehellisyyden nimissä voin kertoa, että pelkotila ei onneksi kestänyt kauan ja tunnelista tuli kiva juttu jo parin harjoituskerran jälkeen. Jälleen Tassukerho sai aikaan mukavia virikkeitä ja kiinnostusta uuden harrastuksen aloittamiseksi.

 

Bloggarin esittely

Moi, olen koiranomistaja Päevi ja kerron tässä Aisti ja Tunne Oy:n blogissa tapahtumia ja sattumuksia, mitä koirani neiti Paolan kanssa sattuu ja tapahtuu. Blogissa saattaa olla viittauksia oikean elämän tapahtumiin ja ehkäpä joskus tuotesijoitteluakin. Olennaista tässä blogissa on kuitenkin yhteistyö Aisti ja Tunne Oy yrityksen kanssa, joka tukee blogia antamalla siihen kirjoitusaiheita, koska käytämme yrityksen monipuolisia palveluita ja niistä on meillä henkilökohtaisia kokemuksia.

X