Tassukerhon tärkein oppi

Syksyn mittaan olemme tassukerhossa harjoitelleet monenlaisia mukavia asioita. Kuitenkin yksi juttu nousee toistuvasti esiin. Se on kontakti omaan koiraan. Se on kaiken touhuilun ja kouluttamisen alku ja juuri. Kontakti koiraan luo pohjan ohjaajan ja koiran suhteelle ja se heijastuu kaikkeen tekemiseen.

Oman koiran tunteminen ja siihen luottaminen rakentuu juurikin ohjaajan ja koiran väliseen vuorovaikutukseen. Siinä ollaan juuri asian ytimessä. Mitä sinä haluat koirasi oppivan, niin se kyllä tekee sen mitä pyydät. Toisinaan nohevimmat koirat jopa ennakoivat tekemisen ilman pyytämistä, mikä osoittaa, että koira on äärettömän oppivainen eläin.

Usein mietin iltalenkillä vastaantulevia erikoisia koirakoita. Näen miten toinen osapuoli väistää koiransa kanssa jo kaukaa sadan metrin päästä. Toisinaan mitään ei tapahdu siinä hihnan päässä ja koira tulee valtoimenaan kohti apaattisen ihmisen pidellessä koiran hihnaa käsissään. Kyllä siinä saa miettiä itsensä ja oman koiransa välistä suhdetta, luotanko minä omaan koiraan, että se osaako se “käyttäytyä” ohitustilanteessa ilman räyhäämistä.

Toisinaan kaikki näyttää menevän kohtaamisissa ihan ok siihen hetkeen saakka, kunnes olen oman koiran kanssa noin kaksi askelta ohitse, niin sitten toisen osapuolen koira ampaisee takakäteen räksyttämään ja riuhtomaan meidän peräämme. Sekään ei tunnu siltä, että ohjaajan ja koiran välinen kontakti olisi toimiva ja koiran toiminta tilanteessa asiallista. No näitähän tilanteita tulee ja menee.

Tassukerhossa tartuimme syksyllä aiheeseen siten, että pidimme kaksi harjoitusta kaupungissa ja harjoittelimme kulkemista hihnassa ihan Kajaanin keskustassa. Ilta-aikaan ei kyllä muita koiraporukoita ollut liikkeellä, mutta vastaantulijat kyllä katsoivat meidän koiraryhmää hieman epäuskoisesti. Kaikkien tassukerholaisten ohitukset sujuivat hyvin, eikä yksikään koira jäänyt räyhäämään kenellekään. Harjoituksista jäi minulle hyvä mieli.

Nyyti muistutti ja korosti meille, että koiran kanssa touhuaminen, oli se sitten lenkillä käyttämistä tai makupalojen etsintää tai temppujen tekemistä kotona sohvalta käsin, vahvistaa sitä omistajan ja koiran välistä suhdetta. “Lähtekää vaikka ajelemaan koiran kanssa paikallisliikenteen linja-autoon, tärkeintä on, että teette yhdessä jotakin”, evästi Nyyti meitä Tassukerhon viimeisellä kerhotunnilla.

Olen hyvin kiitollinen Aistille ja Tunteelle Tassukerhosta, jotta edes yhtenä iltana on ollut moraalinen pakko lähteä touhuilemaan nelijalkaisen karvakaverin kanssa. Syyskauden aikana saimme Paolan kanssa uusia tuttavuuksia sekä runsaasti uusia virikkeitä. Meillä molemmilla ovat olleet aistit ja tunteet tehokkaasti käytössä.

Nyt vain kirjoitan vielä joulupukille, että ostaa kevätkaudellekin yhteistä puuhaa karvakaverin kanssa Aistille ja Tunteelle, jotta aktiivinen touhuilu Paolan kanssa jatkuisi ja paras oppi, kontaktin ylläpitäminen syvenisi.

Tassukerho sai Paolan väsyneeksi

 

Bloggarin esittely

Moi, olen koiranomistaja Päevi ja kerron tässä Aisti ja Tunne Oy:n blogissa tapahtumia ja sattumuksia, mitä koirani neiti Paolan kanssa sattuu ja tapahtuu. Blogissa saattaa olla viittauksia oikean elämän tapahtumiin ja ehkäpä joskus tuotesijoitteluakin. Olennaista tässä blogissa on kuitenkin yhteistyö Aisti ja Tunne Oy yrityksen kanssa, joka tukee blogia antamalla siihen kirjoitusaiheita, koska käytämme yrityksen monipuolisia palveluita ja niistä on meillä henkilökohtaisia kokemuksia.

X